Rauha maassa toistaiseksi. Turhilta rähäköiltä on tänään säästytty.

Kunpa oppisin ottamaan askel kerrallaan tämän elämän. Malttamattomana odotan , josko muutos sittenkin olisi mahdollinen.

Mies on käynyt psykiatrilla tänään.

Itse kertoi seuraavaa: viimein lääkitys terapeuttisella tasolla. Pitkään jatkunut kilpirauhasen vajaatoiminta, jota mahdollisesti aletaan hoitaa. Narkolepsiaepäily jatkuvan nukahtelun ja voimakkaan päiväaikaisen väsymyksen takia, jonka takia unitutkimus uusiksi. Lääkitystä ei nyt muutettu.

Jännitti lääkärissä käyntiä niin, että iltapäivällä puhkesi ankara päänsärky kuulemma.

Muuten ollut lauhkeampi, ilmeisesti satuttanut sanomani, etten juuri tunne mitään häntä kohtaan , vaikka muuta toivoisin. Olen selittänyt, että olen siitä huolissani, ja että en haluasi suhteemme vain valuvan hukkaan.

Olemme olleet niin pitkään yhdessä, että ajatus erosta on jotenkin liian lopullinen, toisaalta ajatus liitosta, jossa keskitytään aina toisen vointiin, toisen mielialaan, toisen mahdolliseen raivoamiseen- sellaista loppuelämä, ei kiehdo sekään.

Väestöliiton parisuhdeklinikan arvion mukaan suhde on tullut silloin risteykseen , kun siitä aiheutuva kriisi on suurempi kuin siitä saatava mielihyvä.

Kriisi ei ole vain paha asia, vaan avaa mahdollisuuksia toisin tekemiseen. Vaikka narsistisuus on vakava persoonallisuushäiriö, jopa he ymmärtävät, mikä on itselle parasta, ehkä kaikista ihmisistä juuri he parhaiten. Kun siis nyt on hiukan edes toivoa, että asiat jotka tuon esille aiheuttavat  muutoksen toimivampaan parisuhteeseen päin, hyvä niin. 

Olen toiveikas, mutten vielä sido kaunista rusettia tämän paketin ympärille. Laatikko on tyhjä, sisällä on paljon ilmaa, ja tyhjää nyt on turha paketoida...Hyvän materiaalin haaskausta se vain on.

Pitää vain malttaa. Jaksanko, en tiedä vielä, mutta elän toivossa, että jaksamista kaikesta huolimatta löytyisi. En jätä yhtäkään kiveä kääntämättä, jos jossain näen rippusenkin toivoa tämän liiton suhteen.
Ainakaan tällä hetkellä.. .säävarauksella..

. Jos negatiivisuuden ja aloitekyvyttömyyden puntari taas kääntyy näyttämään myrskylukemia, en ole motivoitunut jatkamaan loputtomiin turhan tahkoamista.

Mutta kun näyttäisi ihan siltä , että on  miettinyt toimintatapojaan, ja suostuu jopa rauhallisempaan kommunikaatioon kanssani. Kertoi  rakastavansa, mutta olevansa pelkuri. Niinpä tietysti. Kenelle muulle mahtaa elämänsä aikana olla sanonut samat sanat ? Mieleen tulee ainakin kaksi naista , jotka ovat lisäkseni tämän pelkuruuden kohdanneet. 
Minulta kysytään alituisesti , miksen lähde, miksi siedän. 

Siksi siedän, etten ole pulmunen ollut minäkään, avioliittoja puretaan aivan mitättömistä syistä näinä päivinä, ja olen nähnyt paljon vaivaa ja laittanut aikaani likoon, päästäkseni selvyyteen miehestä, jonka kanssa olen kerran nimet kirjoittanut siihen lappuun, jossa luvataan rakastaa niin myötä- kuin vastamäessä.

Kuka tuo narsisti on, mikä piilee naamion takana ? 

Siitä on tarkoitus ottaa aktiivisti selvää. Toistaiseksi ainakin.