Kovin erilainen joulutunnelma tänä  jouluna kuin tavallisesti. Traditiot,  elämän koossa pitävä voima, eivät ole jaksaneet kiinnostaa. 
Narsistin hajanainen mieli on vaatinut voimaa itseltäni huomattavasti enemmän kuin mitä minulla olisi antaa. Olen väsynyt ja jaksamaton.

Surukseni huomaan, että paras tila olla ihmisen kanssa, joka on poissa tolaltaan , on olla myötäkarvaan, olla samaa mieltä. 

Miten epäaito ihminen minusta onkaan tullut.

Inhoan rehellisyyden puutetta, varsinkin kun pitää kaunistella toiselle todellisia tuntemuksiaan, mutta toden puhuminen tuottaa vain riitaa.

En jaksaisi olla muuta kuin oikeasti olen. Minusta saisi joku tyhmänrehellisen puolison, sillä valehtelu ei tosiaankaan ota sujuakseen.
 

Havahdun yhä useammin haaveilemaan omasta kodista, jossa vallitsee rauha, oma aika ja oma sänky. Nyt nukun omasta tahdostani epämukavasti sohvalla, koska koen, etten voi viettää aikaa yhteisessä makuuhuoneessa,  ihmisen kanssa, joka uhittelee ja uhkailee, jolle läheisyys on kaupankäyntiä, ja parisuhde lakkaa olemasta jos työtä ei ole. 

Mietin itsekseni, että tämä liitto lakkaa olemasta jos hän joutuu työttömäksi. Ei kuulemma ole silloin mitään,millä tämän liiton pitää koossa: ihmettelin, ihmettelen. 
Miten pinnallinen ihminen hän onkaan tuollaisine ajatuksineen. 

Kysyin , ajatteleeko hän todella, että jätän hänet, jos hän saakin kenkää työstään. 
En saanut vastausta, ja mulkaisusta päätellen on tyhmää edes kysyä asiaa uudelleen. 

Ilmoitin kuitenkin, että minulle tämä liitto on ja pysyy, tyollisenä tai työttömänä, sillä olen mennyt aikoinani naimisiin miehen , en hänen työnsä kanssa.

Kuvastaako se sitä, että olemme juuri sellainen pari, joka on löytänyt toisensa työpaikan kautta, ja kun nykyisin teen aivan muuta, olen kouluttautunut  korkealle, hän tuntee olonsa, samassa asemassaan kuin silloin , huonoksi, vertaillessaan koulutustamme ja ajatellessaan, ettei voi kelvata minulle.

Minulle kuitenkin kelpaisi mielellään se mies, joka kykeni älylliseen, kiinnostavaan keskusteluun, jaksoi keskittyä ja toi esille muutakin kuin oman pahoinvointinsa..

En pidä itseäni  ihmisenä lainkaan parempana, vain lukeneempana. Lukeneisuus ei kasvata  sydämen sivistystä. Ihmissuhteisiinkin se harvoin vaikuttaa positiivisesti, pikemminkin akateemisuus kasvattaa paukapäisyyttä.  Tieteen nimissä tehdään kämmi jos toinenkin kanssakulkijalle, sille, joka on  työtoverina tai jätetään se tyhmempi puolisko , kun kerran kirjaviisautta puuttuu. En ole sellainen.

Mutta miten vakuuttaa toinen, kun vääristyneet ajatukset saavat vallan ?
 

Asiat tuntuvat muuttuvan loppumattomaksi , käsittämättömäksi vyyhdeksi, jossa toimeentulo ja rakkaus ovatkin mystisesti sidoksissa toisiinsa. Olen tottunut ainaiseen rahanpuutteeseen, ja jos pitäisin rahaa suhteemme koossapitäjänä, olisin lähtenyt jo ajat sitten , ovet paukkuen. Sentään niin keskenkasvuinen en ole.

Mutta kysymys kuuluukin onko hän ?

Olenko vain potentiaalinen tulonlähde, ja jos tulonlähde poistuu, poistuu mieskin ?

Kysymykseen on totisesti syytä palata, mutta olkoon nyt kuitenkin joulurauha tässä talossa, sikäli kuin se vain minusta riippuu.