Kummaa kohellusta tuo touhu on... odota vielä, älä mene, ole kärsivällinen, miksi suutut noin... jne. 
Marinaa, marinaa, loppumatonta marinaa.

Miksi minä en saisi suuttua,miksi minä en saisi tuntea, että minut on taas hylätty, että asiani on taas lytätty, että narsistin masennus vie voimat läheiseltäkin.

Miksi hän on niin sokea, että vaikka selkeästi joka tolpassa piippaa varoitusääni, kuten jalkakäytävillä ikään, joka hokee: vaimollasikin on elämä, vaimollasikin on elämä, mikään ei estä häntä kävelemästä sitä laveaa tietä, jossa toisen tunteet ovat leikkikaluja tyyliin Mulle toi, heti !

Voi  kuinka täydellisen epätäydellinen nainen olenkaan kun kehtaan suuttua alati tahkottuihin turhiin, merkityksettömiin, sisällyksettömiin sanoihin.
 

Oikeammin, olen suuttunut itselleni: miksi annan tuon tyrannin vaikuttaa itsessäni noin voimakkaalla tavalla, miksi hän on noin röyhkeä, ylimielinen ja ylikävelevä ?

Voin näitä kysellä jatkuvasti, mutta en vastausta häneltä saa,  yleensä hän joko puhuu toisesta asiasta  kokonaan, tai hyökkää sanallisesti kimppuuni, puolustelee yleisestikin kyseenalaisia tekojaan oikeiksi, ja siinä sivussa haukkuu minun tavallisen, hyvän kotikasvatuksen saaneen kiltin tytön mennessään. Ja haukkuupa vielä siinä sivussa äitini ja isäni, ne erinomaiset, jotka ovat hyvän kasvatuksen ja rakastavan kodin tarjonneet, puhumattakaan suvustamme, joka pitää yhtä, vuodesta toiseen. Mikään ei kiusaa häntä niin, kuin se, että oma suku ei pidä häneen yhteyttä, ja hän ei pidä sukuunsa, kun hekään eivät. En moiti sukua, heillä on syynsä olla pitämättä yhteyttä mitenkään. Ovat varsin tietoisia mieheni kahtaalle suuntautuvasta mielenkiinnosta: joko itseen tai sitten negatiivisesti toisen mokiin.

Nyt, avioliittokurssilla, kun olemme saaneet liudan papereita, jossa kysytään riidan aiheista, omista lapsuuden kokemuksista, parisuhteen kompastuskivistä.

Kyseinen kysymysnivaska on tehnyt minut todella surulliseksi : kahdeksan kertaa olen aloittanut kysymysten käsittelyn, ja joka kerta tilanne on riistäytynyt pohdiskeluksi siitä,mitä narsisti kokee, miettimiseksi miten hän tuntee, pähkäilyksi, miten hän otti sanani, ja miten olisi pitänyt sanoa niin ja näin....

Kaiken lisäksi joka kysymyksen ohessa on kehote: Keskustele puolisosi kanssa.

Se on mahdotonta.

- hän ei osoita tippaakaan mielenkiintoa kysymyksiin minun kannaltani, se ei onnistu.

Mikä puoliso se on, joka ei ole oma-aloitteisesti kiinnostunut muusta kuin omasta puolestaan, ja jaksaa jauhaa sitä loppumattomiin, ellei sitten tilanne pääty loukkaantumiseen, loukkaan häntä, kun olen kertonut, että olen eri mieltä jostain, josta seuraa se kuuluisa herneen nenään vetäminen.
Olen  kyllästynyt alituisen vihreän vihanneksen toisen nenästä kaivamiseen,  koen vain epätoivoa.

Miten puhua ihmisen kanssa, jonka mielenkiinto lopahtaa alkuunsa, eikä oma-aloitteisuutta ole ? Kehottamalla toista sellaiseen moinen tuntuu epäaidolta.

Minkä verran tuohon vaikuttaa se haluttomuus, jota masennuksensa tuottaa, minkä verran se, etten ole enää se alistuva , kiltti, vaan olen opetellut määrätietoisesti itsenäiseksi ja sanomaan ei, jos minusta tuntuu, että todellakaan ei. Että nyt ei on oikeasti ei, ja että myös minulla on oikeus pitää pääni. Kohtuullisessa määrin, ei enempää kuin on tarpeellista. Siten ja sen verran kuin on oman selviämiseni kannalta suotavaa.

En ole myötämielinen, en leikkimielinen, en annakaan enää tuosta vain anteeksi, en enää anna kävellä ylitseni, vaan haluan ja tahdon ihmisarvoni takaisin.

Joten olen valmis vaikka luopumaan tuosta hankalasta paketista, aloittamaan köyhän mutta toimivamman elämän, yksinäisen, mutta mielekkäämmän, jos tarve niin vaatii.

Näin en voi jatkaa, ettei arkiasioita voi herkkähipiäisyyden ja ehdottomuuden takia hoitaa, neuvotella tai tehdä minkäänasteisia kompromisseja. Näin ei voi jatkaa, että kaikki ponnistelut hyvän parisuhteen aikaansaamiseksi kompastuvat toisen loukkaantumiseen tai raivoon, kun hän projisoi omat pahan olon tunteensa minuun, huomatessaan,että omia pahanolontunteita on kenkku käsitellä itse.

 

Alituiseen sormi toisen räässä !