...kuinka auvoista on odotettavissa.

Tekstiviesteistä paistaa miehen täydellinen välinpitämättömyys omia tekoja kohtaan,ja selittely, että olen  epärealistinen, kun haluan riitaa. Riita on sitä, että avioliittokoulussa saamiamme papereita olisi edelleen tarkoitus käydä läpi.

 Oletus on hänellä joka tapauksessa se, että ilman riitaa se ei onnistu, ilman kinastelua ei voi keskustella mistään. Kun sitten muutaman tarkentavan tekstarin jälkeen jäi käteen lähinnä hölmistynyt olo, ja ahdistava ajatus, että rakentavuus suhteessamme on hänen puoleltaan yhtä kuin että minun tulee olla rakentava ja hänen tulee vain suvaita tarvettani käsitellä kriisejä, tunsin itseni aika aasiksi.
Miten tästä muka päästään eteenpäin ?

Eilinen ryöpytys, haukut, ivaa, halveksuntaa, tätä kaikkea vaihtelevassa kokoonpanossa, ja kohteena minä, se kirvelee edelleen mielessä katkerana palana.

Pyörii kuin närästys mahan pohjukassa.

Eikä ole lääkitystä jolla närästystä lievittää.

Tyhjä, väsynyt olo. Tosi väsynyt olo.