-- vai mikä ?

Miksi juuri minä päädyin naimisiin narsistin kanssa ?

Miten tästä selviää hengissä ?

Kuinka jaksaa arkea, kun hengittäminenkin samassa huoneessa saattaa ärsyttää häntä, jonka uhma, uhkaukset ja kiukku ovat oikeutettuja , ja  meidän muiden tunteet kiusalla häntä vastaan kehittyneitä, ne kun  sisältävät liikaa tukahdutettuja mutinoita.

Hiljainen ilmapiiri on sankkana sanomattomista tunteista. Iltaisin käyn yksinäisenä nukkumaan, ajatellen, etten enää jaksa tätä, ja kuitenkin seuraavana aamuna uskon, toivon ja jaksan, vain päätyäkseni uudelleen samaan mitättömyyden ja pettymyksen tuomaan tunnekehään, josta ei ole ulospääsyä.

Käymme avioliittokoulua, hän käy terapiassa, me käymme pariterapiassa. Tapaan diakonia, joka on kuunteleva  korvani.

Mieheni  on maksimoinut ottamisensa samassa suhteessa kuin minä olen minimoinut luuloni tämän suhteen mahdollisuuksiin.

Keskustella ei voi, koska hän joutuu kuulemaan, ettei olekaan täydellinen, ja minun, lähellä elävän ihmisen mielestä hän ei  olekaan lainkaan  ihmeellinen ja osaava, vaan varsin hankala. En osaa hyvästä syystä ihannoida pahaa. Mitä, sen puran tuleviin postauksiini.

 Olen syvästi haavoitettu, surua täynnä, alistunut ja alistettu, nöyräksi pakotettu.

Lapset kasvavat , ja mahdollisesti, tulevaisuudessa, jollei terapian ansiosta  muutosta ilmene, karistan tomut jaloistani, mitä tulee tähän ihmissuhteeseen.

Muutakaan mahdollisuutta ei jää.